Minun ja Berryn yhteinen taival alkoi jo keväällä 2014. Silloin poni ja kolme muuta pientä palleroa muutti hubsille. En mennyt aluksi juuri yhtään. Ensimmäisen kerran kun ponin satulaan kapusin oli kai jo huhtikuu jolloin menimme maastoon. Olin jonon viimeisenä berryn kanssa. Ravatessa jäimme vähän jälkeen aina ja laukkailtiin jono kiinni. Silloin tajusin että se poni ei ole pelkkä tuntiponi jolla pitää aina vain mennä, siinä ponissa oli sitä jotain mihin siinä rakastuin. Sitten menin loppu kauden joka tunti melkein Berryllä. En sitten syksyllä mennyt Berryllä kertaakaan mutta 1.1-15 menin sillä pallerolla pitkästä aikaa. Sama vanha jästi berryhän se oli! Sen jälkeen uusi tauko. Kunnes tammikuun estekisojen lähtölistat tuli ja reaktioni oli varmaa näkemisen arvoinen. Sitten jännitin loppu viikon kisoja. Laitoimme ponin kuntoon ja verkassa poni jännitti ja hypyt oli no mitä oli eli kehumista ei ole. Sitten verkka "loppui" eli mentiin kävely alueelle odottamaan omaa vuoroamme ja oltiin ekassa verkka ryhmässä omassa luokassamme ja lähdimme 7 eli verkkaryhmämme viimeisenä. Sitten pitkän odottelun jälkeen kuulutettiin "Seuraavana Siiri Tiainen ja Berry" sitten kuului lähtömerkki ja nostin laukan ja Berry tiesi että oltiin kisoissa ja teki kaikkensa vaikka epäröi jokaisella esteellä. Hypyt oli no mitä oli mutta pari käynti siirtymien ja huonojen lähestymisien ja tietten kautta päästiin maaliin ehjin nahoin ja puhtaalla radalla! Sitten laukattiin viimeinen pitkä sivu radan jälkeen niin lujaa kuin poni jaloistaan pääsi (Berry siis kun kehuin lähti vain täyttä laukkaa). Siitä saatiin vihreä ruusukkeen (kaikki luokasta puhtaan radan saaneet saivat vihreän ruusukkeen)
Sen jälkeen menin lukuisia estetunteja ponilla ja yhdelle koulutunnillekkin päädyttiin ja tehtiin avoja ja Berry oli tosi kiltisti ja kuunteli apuja. Sillä tunnilla saatiin paljon kehuja ja poni oli vain niin ihana. Sitten pari mielestäni hyvin onnistunutta tuntia tuon ponin kanssa oli estetunti toukokuun alussa jolloin oli tarkoitus olla "jäähyväistunti". Hypättiin neljän esteen rataa josta jäi super hyvät fiilikset! Sillä tunnilla ymmärsin miten sitä ponia pitää oikeasti ratsastaa. Se on niin erinlainen poni ja omaperäinen. Seuraavalla tunnilla hypin tuolla palleroisella ilmansatulaa ja oho taisin sieltä kerran laskeutua ennen aikoja maneesin pohjaa maistelemaan. Sitten vasta pääsin pallon selkään vasta kesäkuun puolella jolloin piti ottaa kaikki ilo irti sillä ponit lähtisi siinä kuussa kaksi kertaa berryn selkään vielä kipusin. Molemmat pompittiin ponin kanssa toinen satulalla toinen ilman. Viimeisen kerran listassa luki Darla mutta vaihdettiin Ainon kanssa. Oli haikeaa kun tajusi että huomenna ponit lähtevät enkä saattaisi nähdä berryä enää ikinä. Tunnilla hypättiin ja minä ja Aino mentiin viimeisen tunnin kunniaksi ilmansatulaa. Tuli taas maistettua maneesin pohjaa. Hypättiin korkeimmillaan 40cm pystyä. Se tunti oli ehkä paras tunti ilmansatulaa!
Monia yhteis kuvia tuli otettua ja kaikista tärkein oli että sain tutustua ja hoitaa noin lempeää ja omalaatuista ponia!
Rakaudella~Siiri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti